Sateenkaarirakkautta - Tuovin ja Sinikan tarina

Tuovi Rekinen, 49, ja Sinikka Vehkalahti, 59, löysivät toisensa lähes 20 vuotta sitten ja he ovat olleet naimisissa kahdeksan vuotta. Sormuksia heillä ei vielä ole, mutta ne on tarkoitus hankkia. Sinikka on lähtöisin Haapajärveltä ja Tuovi Oulusta, mutta vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Kempeleessä. Tuovi ja Sinikka tutustuivat mielisairaalan suljetulla osastolla. Molemmat kärsivät silloin vakavasta masennuksesta ja heidät oli passitettu sairaalahoitoon.

Koska kumpikin sairastivat masennusta, ei heillä aluksi ollut voimia kiinnostua uudesta ihmissuhteesta. Tuovi ja Sinikka asuivat samassa huoneessa. He juttelivat paljon ja vähitellen huomasivat, kuinka paljon yhteistä heillä oli. Toisen kanssa oli helppo jutella, koska toinen ymmärsi niin hyvin. Sairaalasta päästyään pitivät he edelleen yhteyttä ja vuoden kuluessa olivat he jo kihloissa.

Mikä oli "se asia", johon ihastuitte toisissanne? Tuovi ja Sinikka: - Me ymmärsimme niin hyvin toisiamme. Molemmat olivat käyneet läpi rankkoja asioita ja tiesi, kuinka vaikeaa elämään palaaminen taas oli. Ei tarvinnut esittää toiselle mitään, pystyi puhumaan avoimesti ja rehellisesti kaikesta. Alusta asti oli sellainen tunne, että olemme samalla puolella ja toiseen pystyi luottamaan täydellisesti. Kumpi teki aloitteen? - Kiinnostus oli molemminpuolista. Lopullisen aloitteen teki Sinikka.

Tuovilla on kolme biologista lasta. Miten lapset suhtautuivat aluksi, kun äitejä olikin kaksi? - Lapset ovat nyt yhteisiä. Alussa oli sopeutumista puolin ja toisin. Varsinkin yksi lapsista oli aluksi kovasti vastahankaan, mikä on täysin ymmärrettävää. Olihan äidin uusi suhde muutenkin vaikea asia eikä sitä suinkaan helpottanut se, että suhde oli toiseen naiseen. Sinikka ei ole koskaan ollut toinen äiti, vaan hän on ollut perheen toinen aikuinen. Meistä lapsille riittää se, että on yksi äiti ja yksi isä.

Mitä yhteisiä harrastuksia teillä on? Tuovi ja Sinikka: - Järjestötoiminta, näytelmäteatteri ja liikunta. Olemme molemmat mukana Mielenvireyden, A-killan ja seurakunnan toiminnassa. Olemme olleet mukana myös harrastajateatterissa useamman vuoden ajan ja parhaillaan esiinnymme Limingan Via Dolorosassa. Mikä on romanttisin yhteinen muistonne? - Häät oli ihanat, vietimme niitä kaksi päivää. Muitakin ihania muistoja on ja niitä tulee koko ajan lisää.

Jos saisitte kolme toivomusta, niin mitä tekisitte yhdessä tai minne lähtisitte? - Olemme syksyllä lähdössä viikon patikkaretkelle, mikä on ollut haaveemme aina. Toinen haaveemme on pitkän matkan laturetki, mikä toteutuu vielä joskus. Kolmas haaveemme on kiipeäminen Eiffel-torniin, sinnekin vielä joskus menemme. Kehtaako kumpikaan myöntää olevansa mustasukkainen?  - Molemmat ovat olleet mustasukkaisia, mutta ajan mittaan se on vähentynyt.

Kun tulee riitaa tai vähän eripuraa, niin kumpi leppyy ennemmin? - Tuovi leppyy ennemmin, Sinikka jää joskus mököttämään. Miten teillä natsaa yhteen musiikki- ja elokuvamaut tai taiteet yleensä? - Sinikka kuuntelee enemmän musiikkia ja tykkää katsoa elokuvia. Teatterissa käymme yhdessä. Kyllä ne maut ovat aika erilaisia, mutta on kiva tutustua toisen lempiasioihin. Minkälaista teidän tavallinen arki on? - Varmaan samanlaista kuin kaikilla muillakin; kotitöitä, harrastuksia, lapsia, lapsenlapsia.

Miten Mielenvireys vaikuttaa elintapoihinne? - Olemme molemmat mukana Elinvoimaa elintavoista-ryhmässä, joka edistää sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä. Käymme Mielenvireydessä useamman kerran viikossa ja olemme saaneet tutustua ihaniin ihmisiin. Osallistumme mielellään erilaisiin retkiin. Miltä nyt tuntuu, kun kumpikin olette Mielenvireyden hallituksessa? - Mukavaa, kun tietää mistä toinen puhuu. Tämä on meille vielä vähän uutta, Sinikka on ollut varajäsen vasta tämän vuoden.

Mitä terkkuja haluatte sanoa Sannan palstan lukijoille? Tuovi ja Sinikka: - Toivomme kaikille lukijoille aurinkoista ja iloista mieltä ja uskoa siihen, että elämä kantaa vaikka joskus tuntuisi vaikealle.

Sanna Koskela